Kuntoutusta hallitusohjelmaan?

Hallitusohjelmat ovat viimeisten 20 vuoden aikana paisuneet kooltaan monikertaisiksi ja niistä on tullut sisällöltään hyvin yksityiskohtaisia. Esko Aho hallituksen ohjelma (26.4.1991) oli 9 sivua, Paavo Lipposen I hallituksen ohjelma (13.4.1995)11, Lipposen II hallituksen 40, Jäätteenmäen/Vanhasen 60 ja Vanhasen/Kiviniemen 86 sivua. Oli sellaisiakin hallituksia, jotka eivät julkaisseet mitään ohjelmaa, kuten tasavallan toinen Paasikiven hallitus, joka toimi 27.5..1918 – 27.11.1918. Mari Kiviniemen hallitus on järjestyksessä 71.

Suomen erilaiset historialliset vaiheet näkyvät hallitusohjelmien koossa, sisällössä ja ajallisessa kestossa. Nykyisessä tilanteessa valtion keskeisten elinten (eduskunta, pääministeri, presidentti valtioneuvosto) suhteet ovat muuttuneet, kuten ovat myös valtion ulkoiset suhteet (Euroopan unioni). Nyt hallitukset istuvat koko vaalikauden eikä pääministerin vaihdoskaan (Jäätteenmäestä Vanhaseen ja Vanhasesta Kiviniemeen) vaikuta hallitusohjelmaan. Edellisessä tapauksessa Matti Vanhasen hallitus otti Jäätteenmäen hallitusohjelman sellaisenaan (vaalikautta oli jäljellä niin pitkään) ja jälkimmäisessä tapauksessa Mari Kiviniemen hallitus antoi eduskunnalle 22.6.2010 tiedonannon, jonka mukaan hallitus jatkaa edeltäjänsä toimintaa.

Ahon hallituksen ohjelmassa todetaan kategorisesti, että ”Kuntoutustoimintaa [so. veteraanien ja sotainvalidien ja heidän puolisoidensa] tehostetaan.

Paavo Lipposen I hallitus toi politiikkaan periaatteen, että työn tekemisen piti kannattaa aina. Ohjelmaan sisältyivät monet aktivointitavoitteet sekä sosiaaliturvan, verotuksen ja työn yhteensovittaminen. Kuntoutuksesta ohjelmassa todettiin seuraavaa: ”Samanaikaisesti [so. työttömyysturvan kokonaisuudistuksen kanssa] lisätään aktivoivia tekijöitä – kuntoutus, koulutus – sekä työvoimapoliittisia toimenpiteitä työllistämisen parantamiseksi. … Edistetään erityisesti työkykyä ylläpitävää toimintaa ja varhaiskuntoutusta.

Paavo Lipposen II hallitus on siihen mennessä monisanaisin kuntoutuksesta: Työviranomaisten, Kelan, työeläkelaitosten ja kuntien yhteistyötä kehitetään. Selkiinnytetään viranomaisten työnjakoa henkilön työhön ohjaamisessa sekä sitä tukevissa kuntoutus-, koulutus- ja muissa toimenpiteissä. …Vanhustenhuollon palveluja kehitetään kiinnittäen huomiota erityisesti kotisairaanhoitoon, kotipalveluihin, kotona asumisen tukeen ja kuntoutusmahdollisuuksien parantamiseen sekä palveluiden laatuun. … Tuetaan toimintaa, jonka tavoitteena on entistä varhaisempi työkyvyn menetyksen uhkan havaitseminen sekä kuntoutustoimenpiteiden varhainen käynnistäminen. Yhteistyötä työvoimahallinnon, terveydenhuollon ja eläkelaitosten välillä parannetaan tavoitteena ohjata kuntoutuksen tarpeessa olevat mahdollisimman varhain tehokkaiden kuntoutustoimenpiteiden piiriin.

Lisäksi Lipposen II hallituksen ohjelmassa oli oma pieni alakohtansa ”Vammaiset”.

Anneli Jäätteenmäen/Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa oli seuraavat maininnat kuntoutuksesta: Palvelujärjestelmää [so. vanhusten hoiva] on uudistettava tästä näkökulmasta [so. kotona asuminen] edistäen ikääntyvien toimintakykyä ja omatoimisuutta, heille soveltuvia kuntoutuksen ja terveyttä edistävän liikunnan uusia toimintamalleja. Rintamaveteraanien ja sotainvalidien asemaa ja säännönmukaista kuntoutusta kehitetään. Vanhusten hoidon kuntouttavaa toimintaa ja avopalveluja lisätään ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ikäihmisten hoidon laatua parannetaan. … Mahdollistetaan pitkäaikaiset kuntoutuksen, työ- ja yksilövalmennuksen, harjoittelun ja koulutuksen kokonaisuudet, jotta päästään vaikeimmin työllistyvien osalta vaikuttaviin ratkaisuihin.

Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa sana kuntoutus esiintyy kuusi kertaa:
• Edellytykset vankeuslain mukaiselle kuntouttavalle toiminnalle turvataan
• Vahvistetaan kuntouttavaa työotetta [so. vanhusten huollossa]
• Erityisesti on huolehdittava riittävistä kotipalveluista ja nykyistä yksilöllisemmästä kuntoutuksesta
• Kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden ikäraja poistetaan ja työtoiminnan sisältöä kehitetään vastaamaan kunkin osallistujan yksilöllisiä tarpeita
• Sosiaalisten yritysten lainsäädäntöä tarkistetaan siten, että mielenterveyskuntoutujat, kuntoutustuella olevat henkilöt sekä eläkkeen lepäämään jättäneet henkilöt voisivat työllistyä sosiaalisiin yrityksiin nykyistä paremmin.

Jokainen voi itse päätellä, mitä kuntoutuksessa on pidetty tärkeinä kehittämisen aiheina, mitkä tavoitteet ovat toteutuneet ja – erityisesti – millainen lause hallitusohjelmassa on riittävän tarkka ja sitova, jotta jotakin olennaista tapahtuu.

Eduskuntavaalit ovat 17.4.2011 ja ne ovat olleet yksipäiväisiä vuodesta 1991 lähtien. Kaikki puolueet eivät ole vielä, helmikuun 1 päivänä, julkaisseet omia hallitusohjelmavaatimuksiaan. Tänä ”sosiaalisen median” aikana, nämä ovat ensimmäiset SM-vaalit Suomessa, ei erillisillä vaaliohjelmilla ehkä olekaan samaa merkitystä kuin ennen. Nyt voi olla olennaisempaa mikä on logo, brändi tai lyhyesti ilmaistu teema.

Toisaalta on syytä pitää mielessä ja uskoa siihen, että hallitusohjelmalla tulee olemaan entistä suurempi merkitys sille, mitä seuraavien neljän vuoden aikana julkisten palvelujen osalta tapahtuu. Kuntoutus ja vammaispolitiikka ovat ainakin tämän seuraavan vaalikauden hyvin vahvasti lakeihin sidottua toimintaa. Kuntoutus on vaikka kuntoutuminen ei olisikaan.

Puolueet kyttäävät toisiaan ja kuulostelevat omaa kenttäänsä ja kansalaisten mielipiteitä erilaisten tutkimusten valossa. Työmarkkinajärjestöt, vammaisjärjestöt, kansalaisjärjestöt luonnostelevat tehtävänsä mukaisesti vaatimusluetteloita yleiseen käyttöön tai eri vaikuttajatahoille.

Missään mielessä merkityksettömiä eivät ole viranomaisten omat strategiat joita eri ministeriöissä laaditaan juuri näihin aikoihin. Hyvin monien työryhmien – sellaisia on useita kuntoutuksen ja vammaispolitiikan alalla – määräajat ja toimeksiannot on asetettu niin, että niiden tuloksia voi käyttää seuraavan hallituksen ohjelman rakentelussa. Viimeinen taisto käydään sitten Säätytalossa vaalien jälkeen, suurimman puolueen johtajan vetämissä hallitusneuvotteluissa. Niihin lobbauksiin vammaisjärjestöillä tai kuntoutuksen asiantuntijoilla tuskin on pääsylippua.

Eduskunnan ja hallituksen tosiasiallisen vaikutusvallan sanotaan olevan vähentynyt kansainvälisten yhteistyöelinten takia. Väitetään että valta on Brysselissä. Kuntoutuksessa ja vammaispolitiikassa näin ei ole. Niissä valta on meillä – tai meidän omilla vallanpitäjillämme.

Invalidiliitto on julkaissut eduskuntavaaliohjelman, jossa on yhtenä kohtana ”Vammaisten henkilöiden kuntoutus on turvattava”. Siinä on kolme vaatimusta:
• Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen yläraja on nostettava 68 vuoteen
• Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen ja korotettujen vammaisetuuksien yhteys on purettava
• Valtioneuvoston on laadittava kuntoutusselonteko hallituskauden alussa

Vammaisfoorumi laati jo ennen juhannusta omat esityksensä hallitusohjelmaan. Siihen sisältyy kuusi erillistä esitystä, joista yksi on ”laadukkaiden erityispalveluiden kehittäminen vammaisille”. Tässä kohdassa ovat mukana edellä olevat Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kohdat ja lisäksi yleinen esitys ”lääkinnällisen kuntoutusjärjestelmän selkeyttäminen velvoittavasti asiakaskeskeiseen suuntaan”.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteet on julkaistu Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton, Terveyden edistämisen keskuksen ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistyksen YTY (nehän perustivat yhteisen katto-organisaatio SOSTE tuossa viikko sitten) pamfletissa ”Oikeudenmukainen ja osallisuutta rakentava Suomi”. Vaikka julkaisussa todetaankin, että vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa järjestöillä on huomattavan suuri merkitys, varsinaisesti kuntoutukseen liittyviä esityksiä ei sellaisenaan ole mukana. Painotus on ennaltaehkäisevässä toiminnassa, järjestöjen aseman turvaamisessa, hankintalainsäädännön kehittämisessä, terveyserojen vähentämisessä, perusturvan parantamisessa ja osallisuuden muotojen kehittämisessä.

Lehdet, esimerkiksi Helsingin sanomat, ovat antaneet palstatilaa eri intressiryhmien hallitusohjelmatoiveille: esiintymään ovat päässeet ”kansalaiset”, mitä erilaisimmat etujärjestöt ja tutkimuslaitokset. Esimerkiksi, SAK:n vaalitavoitteet on kirjattu 56-sivuiseen julkaisuun, jossa kuntoutus esiintyy yhden kerran: ”Työhön paluun tukemiseksi kaivataan sairausvakuutuksen, perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja kuntoutuspalvelujen toimivaa yhteistyötä.”

Soittelin tässä eräänä päivänä entisille työkavereille STM:ään ja kyselin – itse asiassa monikanavaisuuskysymyksen selkeyttämisestä – miten ylipäätään esityksiä voi viedä valtioneuvostossa eteenpäin. Kokeneen tutkijan ja virkamiehen vastaus oli, että vaikuttamalla keskeisiin hallitusohjelman valmistelijoihin (poliittisiin valtiosihteereihin yms.) niin, että hallitusohjelmaan tulee täsmällisiä sitoumuksia. Edellä lainattu SAK:n teksti on sellainen josta ei ole mitään hyötyä. Se on ylimalkainen, liian laaja ja epätarkka. Jokainen voi hyväksyä tuollaisen tavoitteen. Voi se tietysti toteutuakin, mutta silloin jossain vaiheessa asia on konkretisoitu määräraha- ja lain muotoon.

Jäätteenmäen/Vanhasen hallituksen ajoista alkaen on ollut politiikkaohjelmia, ja monet kuntoutusihmiset ovat himoinneet myös ”Kuntoutuksen politiikkaohjelmaa”. Politiikkaohjelmista on ehkä saatu nyt tarpeeksi, kahden vaalikauden kokeilujen jälkeen. Muutkin kuin Valtiotaloudentarkastusvirasto näkevät niissä enemmän haittoja kuin hyötyjä. Poikkihallinnollinen ohjaus ei toteudu niiden kautta, eikä ole todennäköistä että ministeriöt luovuttaisivat merkittävän osan rahoistaan ja vallastaan jollekin politiikkaohjelmalle. Periaatteessa tuskin on parempaa politiikkaohjelman aihetta kuin kuntoutus tai vammaispolitiikka. Viimeksi mainitulla on tuo Suomen vammaispoliittinen ohjelma. Kuntoutuksella ei vastaavaa asiakirjaa tai suunnitteluparadigmaa ole.

Jos et välitä osallistua vaikuttamaan tulevaan hallitusohjelmaan (2011-2015), niin ota kantaa ainakin niihin kuntoutus- ja vammaispoliittisiin esityksiin, joita lähiaikoina paljastuu useista määräaikansa jo ylittäneistä työryhmistä: On Kari Ilmosen, Päivi Kermisen ja Erja Lindbergin hanke ”Pitkäaikaisesti työttömien, vaikeasti työllistyvien ja syrjäytymisuhan alla olevien henkilöiden sekä vammaisten henkilöiden kuntoutumista, aktiivista työelämään osallistumista sekä hyvinvointia lisäävää osallisuutta selvittävä asiantuntijaryhmä”, jonka määräaika päättyi jo 30.11.2010. Sen raportin piti olla aineistoa hallitusohjelman valmisteluun. Sitten on niitä SATA-komitean jälkitöitä, joita johtavat valtiosihteerit Eeva Kuuskoski ja Vesa Rantahalvari kumpikin tahollaan. Määräaika päättyi eilen. Joskus tulee julkisuuteen myös työelämätyöryhmä raportti.