KUNK ja KUTKE

Valtioneuvosto asetti yleisistunnossaan viime torstaina (29.9.2011) Kuntoutusasiain neuvottelukunnan seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Kovin suuria muutoksia ei KUNKin kokoonpanoon tullut, oikeastaan liian vähän, jos ottaa vakavasti ne monista suunnista nousevat kehittämistarpeet, joihin kuntoutuksen järjestelmänä ja toimintamuodoiltaan pitäisi reagoida.

Kun valtion eläkelain mukainen kuntoutus siirtyi Kevaan, oli itsestään selvää, että Valtiokonttorin edustus siirtyi Kuntien eläkevakuutuksen asiantuntijoille. Oikeastaan mitään muuta rakenteellista ei sitten tapahtunutkaan, oli sovittua rotaatiota ja ikääntymiseen, tehtävien muutoksiin organisaatioiden sisällä ja muihin ”luonnolliseen poistumaan” liittyviä syitä. Joku joka hallitsee KUTKEn jäsenluetteloa, voisi katsoa kuinka monta kutkelaista KUNKissa on. Uuden neuvottelukunnan nimilista tulee varmaankin pian hankerekisteriin. Kiireisemmät voivat katsoa nimet valtioneuvosto.fi:stä kohdasta valtioneuvoston yleisistunnon pöytäkirjat.

Jos noista pienistä henkilömuutoksista etsii jonkinlaista linjamuutosta, sellainen voisi olla sosiaalisen kuntoutuksen painoarvon aleneminen ja työterveyshuollon näkökulman korostuminen, mikä on viime aikojen politiikkapainotusten valossa ymmärrettävää, joskin hieman lyhytnäköistä.

KUNK ja KUTKE ovat saman (tapahtuma) perheen lapsia. Kuntoutusasiain neuvottelukunta perustettiin, muistaakseni, vuonna 1982 ns., VALTAVA-uudistusta (valtionosuuksien tasaus) ennakoiden vuoden 1947 alusta toimineen invalidihuoltoasiain neuvottelukunnan työn (tai aseman) jatkajaksi. Se tapahtui samalla kertaa kun valtion (sosiaalihallituksen) hallinnoima ja täysimääräisesti kustantama invalidihuollon lääkinnällinen kuntoutus ”kunnallistettiin” myös rahoituksen osalta. Siihen asti asia meni niin, että kunnat (sosiaalilautakunta) tekivät päätöksiä ja valtio maksoi. Satumainen järjestelmä. Päätökset viipyivät ja olivat kai joskus niin outoja, että monet kunnat eivät välittäneet koko invalidihuollosta.

STM:n kansliapäällikkö (silloin Kari Puro) oli KUNKin puheenjohtaja ja pari ensimmäistä vuotta sihteerinä oli Marja-Liisa Hiiva (nyk. Kotisaari) vakuutusosastolta, osa-aikaisena. Kesäkuun alusta 1984 Eeva Kuuskoski-Vikatmaan ollessa ministerinä virka kokopäiväistettiin. And the rest is history. Heidi Paatero teki pisimmän työrupeaman pääsihteerin virassa, kunnes edellisen kauden (2007-2011) alussa pääsihteerin virka lakkautettiin Heidin siirtyessä muutamaa kuukautta myöhemmin eläkkeelle.

Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisyhdistyksen toiminnan painopiste on lievästi, kuten yhdistyksen alkuperäinen nimi (Lääkinnällisen kuntoutuksen yhdistys) osoittaakin, terveydenhuollossa ja alkuvuosina KUTKE nähtiinkin ensi alkuun keskussairaaloiden kuntoutusyksiköiden äänenkannattajana. Joskus oli ilmassa myös annos Kela-vastaisuutta, joka oli kylvetty jo edellisellä vuosikymmenellä (1979) ns. Lepon toimikunnassa. Nämä ajatukset näyttävät toteutuvan 40 vuotta myöhemmin.

Kuntoutukseen kohdistuu nyt ja lähivuosina niin paljon odotuksia, toiveita ja vaatimuksia työurakehityksen ja kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon uusien järjestelyjen suunnasta, että KUNKin tulisi ottaa paljon nykyistä (sanotaan niin viimeisten kolme vuoden ajan) aktiivisempi ote kuntoutuksen kehittämistä koskevassa keskustelussa. Miten voidaan perustella sitä, että KUNK muuttuisi yhä äänettömämmäksi?

KUNK on julkisessa esiintymisessään ja tiedotuksessaan vetänyt yhä niukempaa linjaa. ”Sosiaalista mediaa” ei ole lainkaan, on vain muodollinen viittaus hankerekisteriin ja lisätietojen osalta Kuntoutusporttiin. Itä-Suomen sairaalapiirien pitkään ylläpitämä kunnet.fi-verkosto lopetetaan kun nimenomaan tarvittaisiin uusia koko maan kattavia tiedotuskanavia. Hämärän peittoon on jäänyt Rauno Ihalaisen ja Pekka Rissasen Kuntoutuslaitostyöryhmä 2009:n mietinnön jatkokäsittelykin, jonka KUNK aikanaan lupasi tehdä.

Muidenkin kuin KUNKin jäsenten pitäisi saada tietoa KUNKin toiminnasta mahdollisimman ajantasaisesti. Suomessa viranomaisasiakirjat ovat julkisia, ellei niitä ole määrätty salassa pidettäviksi, joten jokaisella kansalaisella on oikeus saada kopio KUNKinkin pöytäkirjoista. Tuskin monikaan niitä vaivautuu ministeriöstä pyytämään.

KUNKin kutkelaiset voisivat järjestäytyä ja laatia kuntoutuksen tiedotuksen ja vaikuttamisen strategian, johon kuuluisi yhtenä pienenä osana KUNK-asiakirjojen julkaiseminen omalla verkkosivulla. Eihän tässä ole mistään KUNKLeaksista kysymys, vaan viranomaisten velvollisuuksiin liittyvästä vapaaehtoistyöstä. Lobbaaminen ja taustavalmistelu merkittävien asioiden esille ottamiseksi on toinen yhteistyötä ja koordinaatiota edellyttävä tehtävä. On turha arvostella kuntoutusasiain neuvottelukuntaa passiivisuudesta - sellaistakin puhetta on kuultu – jos ei ole kokeillut perinteistä keinoa ”KUNK olemme me” (siis ne jotka siellä ovat).

Jos STM:n kahdesta tusinasta neuvottelukuntia etsii KUNKia lähimpänä olevaa, niin ehkä sellainen olisi Työterveyshuollon neuvottelukunta. Syntyykin sellainen tunne, että ministeriön johto on halunnut KUNKille samanlaisen aseman lainsäädännön valmistelutyössä. Työterveyshuolto on kuitenkin toimintatavoiltaan, rahoitukseltaan ja palvelumuodoiltaan paljon yksinkertaisempi kuin kuntoutus. Kuntoutusasiain neuvottelukunnalla ei viime kaudella ollut yhtään jaostoa, jollaiset muodostuivat tavaksi aiempina kausina. Työterveyshuolloin neuvottelukunnalla on samantapaiset jaostot kuin KUNKilla oli ennen. KUNK on siis muodostunut yksinkertaisemmaksi kuin se, vaikka aiheen laajuus edellyttäisi aivan muuta. Ehkä nyt käynnistyvä uusi KUNK laatii sellaisen toimintasuunnitelman, jonka puitteissa tärkeitä asioita voidaan kehitellä myös laajemman asiantuntijajoukon kanssa. Jaostoihin voi kustua myös neuvottelukunnan ulkopuolelta.